 |
 |
| Perustaminen | Tornikotkamerkin historiaa |
| Lippukunnan veneet | Lippukunnan autot |
Kankainen merkki
Tornikotkamerkin suunnitteli alun perin taiteilija Rainer Baer. Tai ehkä oikeammin sanoen ensimmäisen luonnoksen merkistä teki Baer. Näin siksi, että merkki on vuosien saatossa hieman muuttanut ulkonäköään, ei kuitenkaan mitenkään ratkaisevasti. Ensimmäinen merkki oli kankaalle painettu keltainen merkki. Eräällä Apon tutulla oli ns. silkkipainofirma, ja hän lupautui painamaan lippukunnalle merkit, jotka sitten voidaan ommella huiviin. Painatusväri oli siis tuo edellä mainittu keltainen. Poikien huivit, johon merkki kiinnitettiin, olivat itse valmistetut Sinisen Partiopoikaliiton mukaiset huivit.
Painettu värillinen merkki saatiin partiopoikien huiviin 1950-luvulla, jolloin silkkipainotekniikalla alettiin painaa värillistä tornikotkamerkkiä kankaalle. Värit olivat: ruskea kotka, vihreät tammenlehvät, kullattu teksti ja valkoinen tausta.
Lippukunnan hopeinen jäsenmerkki
Kun lippukunta vuonna 1942 täytti viisi vuotta, päättivät silloiset johtajat Pertti ja Tauno Kalskeen sekä Olavi Suomisen johdolla, että lippukunnalle oli saatava jonkinlainen ansiomerkki. Johtajiston ajatuksena oli palkita henkilöitä, jotka olivat palvelleet lippukuntaa ansiokkaasti vähintään viiden vuoden ajan.
”Pojat” kirjoittivat Pentti Hendikssonille rintamalle kirjeen, jossa he pyysivät tätä suunnittelemaan lippukunnalle ansiomerkin. Työ oli sinänsä helppo, koska Rainer Baerin pohja oli jo olemassa, mutta olosuhteet eivät ymmärrettävistä syistä olleet juuri otollisimmat. Hendriksson kuitenkin piirsi merkin tavalliselle kirjepaperille ja lähetti suunnitelman Turkuun.
Suunnitelma hyväksyttiin ja merkkiä ruvettiin teettämään turkulaisessa Sahlstetin kultasepänliikkeessä. Merkki tehtiin hopeasta ja se valmistui lippukunnan viisivuotisjuhliin. Ensimmäiset hopeiset jäsenmerkit jaettiin rovasti Nenyelle, Tauno ja Pertti Kalskeelle, Olavi Suomiselle, äitikerholle, Oiva Aallolle, Usko Puustiselle ja Pentti Hendrikssonille. Merkit numeroitiin heti alusta alkaen ja vuonna 1997 oltiin jo merkissä numero 90.
Lippukunnan kultainen ansiomerkki
Lippukunnan kultainen ansiomerkki syntyi vasta 1950-luvun lopulla. Kultainen ansiomerkki myönnetään erittäin ansiokkaasta toiminnasta Tornikotkien hyväksi. Kultainen merkki on malliltaan identtinen hopeisen jäsenmerkin kanssa. Valmistusaineena on kullattu hopea. Kultaisia ansiomerkkejä on lippukunnassa jaettu seitsemän kappaletta: Apo Virtaselle, Matti Lehtoselle, Pekka Keräselle, Visa Liippolalle, Kaj Kanervavuorelle, Esa Mastokankaalle ja Kim Kanervavuorelle.
Kummatkin merkit ovat säilyttäneet arvonsa, sillä niitä ei ole jaettu kovinkaan runsaasti lippukunnan historian aikana.
Ommeltu huivimerkki
Lippukunta alkoi teettää omaa ommeltua huivimerkkiä vasta 1980-luvulla. Ommellussa merkissä värit ovat säilyneet samana kuin painetussa merkissäkin. Lisäksi ommeltuun merkkiin lisättiin merkin alapinnalle ”liimapohja”, jolloin merkki voitiin silittää suoraan huiviin ilman ompeleita.
Lippu
Kun lippukunnan merkki oli jokin vuosi aikaisemmin saatu suunnitelluksi ja toteutetuksi, oli aika hankkia lippukunnalle oma lippu. Lipun suunnitteli lippukunnan merkinkin suunnitellut Rainer Baer ja vuonna 1949 perustettu äitikerho rouva Nora Puustisen johdolla alkoivat toteuttaa ensimmäistä omaa lippukunnan lippua.
Lippu oli tarkoitus valmistaa silkistä, mutta sotien jälkeen silkin saaminen suomesta oli erittäin vaikeaa. Edes pääkaupungistamme Helsingistä ei silkkiä löytynyt. Niinpä silkki päätettiin viimein hakea Tukholmasta.
Äitikerho lähti lipun valmistuksessa siitä ajatuksesta, että lippu olisi kaksipuolinen. Kaksipuolisuuden mahdollisti silkkikankaiden väliin asennettava lakanakangas. Tämä oli äideiltä oiva ja ensiluokkainen keksintö, sillä tuohon aikaan ei monellakaan lippukunnalla ollut kaksipuolista lippua. Varsinaiset ompeleet, eli lehvät, kotka ja tekstit tehtiin lipun kumpaankin silkkikankaaseen.
Ensimmäisen lipun kankaat olivat paksua silkki- ja lakanakangasta, joten kantolipuksi siitä tuli aika painava. Varsinkin sateisilla keleillä, jolloin pääsi kastumaan, se oli erittäin raskas. Vuonna 1967 Yrjönpaivän paraatissa marssiosaston palattua kokolle, tuuli hulmautti lipun puiden oksille ja lippu repesi.
Lippukunnan uusi lippu näki päivänvalon vuonna 1968. Toisesta lipusta tehtiin ns. kevyempi versio, eli kuvio ommeltiin yksipuoliselle kankaalle. Näin ollen kuvio on toiselta puolelta peilikuva. Lipun ompeli käsityöliike Sylvi Salonen ja lipun hinnaksi tuli huikea 6000 markkaa. Lippu on kuitenkin vahvasta kankaasta tehty ja se on hyvin ommeltu. Sama lippu onkin käytössä edelleen.